logo

Valokuvataidetta Keski-Suomessa

Valokuvataidetta Keski-Suomessa

Keskisuomalaisen valokuvataiteen kehitys noudattelee pitkälti valtakunnallisen valokuvataiteen vaiheita. 1970-luvun lopulta lähtien valokuva oli mukana taiteen keskeisissä instituutioissa: koulutuksessa, taidehallinnossa, apurahajärjestelmässä ja sitä esiteltiin museoissa ja gallerioissa. Eri taiteenalojen välillä käytiin kuitenkin valtakiistoja eikä valokuvaa taiteena välttämättä hyväksytty taidenäyttelyihin. Valokuvataiteen läpimurto tapahtui 1990-luvulla, jolloin valokuvateoksia alettiin julkaista entistä enemmän, valokuvaus tuli kuvataiteen merkittävissä yhteisnäyttelyissä vahvasti esille ja Suomessakin nähtiin kansainvälisiä valokuvanäyttelyitä. Myös valokuvatekniikassa tapahtuneet uudistukset vaikuttivat. Värivalokuvauksen menetelmät kehittyivät ja digitaalivalokuvaukseen kohdistunut kiinnostus lisäsi yleisöpohjaa. 1980-luvulta alkaen eri puolille Suomea perustetut valokuvakeskukset työskentelevät edelleen valokuvan, erityisesti valokuvataiteen näkyvyyden puolesta.

Fotogenesis

Valokuvaamalla voi tehdä taidetta

Jyväskyläläinen vuonna 1980 perustettu Fotogenesis-ryhmä mursi suomalaisen valokuvauksen kirjoittamattomia lakeja. Todellisuutta jäljentävän, objektiivisen kuvan rinnalle se nosti subjektiivisen tavan tehdä valokuvia. Ryhmän jäsenet halusivat kertoa omista tunteistaan ja etsiä itseään valokuvan avulla. He käänsivät valokuvan tuntojen tulkiksi. Ryhmän merkitys suomalaiselle valokuvataiteelle on laajalti tunnustettu, sillä Fotogenesis nostetaan esiin lukuisissa viime vuosikymmenten aikana julkaistuissa valokuvataiteen historiaa käsittelevissä tieteellisissä tutkimuksissa ja julkaisuissa.

Aikaisempina vuosikymmeninä valokuvat olivat käyttökuvia eikä valokuvataiteen käsite ja sen sisältö ollut kunnolla vakiintunut. Fotogenesiksen toiminta liittyi aikakauteen, jolloin kuvaajat alkoivat tietoisesti luoda valokuvataidetta. Valokuvaus nähtiin samanvertaisena ilmaisukeinona maalauksen, kuvanveiston ja säveltämisen kanssa. Ryhmä perustettiin vastareaktiona vallalla olleeseen dokumentaariseen kuvaustapaan ja samalla se tarjosi vaihtoehdon valokuvataiteen Helsinki-keskeisyyteen.

Fotogenesis järjesti ryhmänäyttelyitä sekä toimitti Fotogenesis-nimistä valokuvataiteeseen erikoistunutta julkaisua vuosina 1981–1985. Jäsenet halusivat lehdellään tarjota julkaisukanavan uudenlaiselle, henkilökohtaista ilmaisua korostavalle subjektiiviselle valokuvaukselle sekä luoda foorumin valokuvataidetta koskevalle keskustelulle. Ryhmän keskeisenä tavoitteena oli edistää valokuvan asemaa taidemuotona. Ryhmä muutti valokuvauslehdellään suhtautumista suomalaiseen taidevalokuvaukseen Keski-Suomesta käsin. Fotogenesis-ryhmä sai toiminnastaan valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1984.

Alun perin Fotogenesis-ryhmään kuului seitsemän jäsentä: Lasse Anttonen, Pekka Helin, Mikko Hietaharju, Ilkka Keskinen, Martti Kapanen, Matti Salmi sekä Toivo Salonen. Heistä Lasse Anttonen jättäytyi pois ryhmän toiminnasta jo 1983 muutettuaan Mänttään paikallislehden toimittajaksi. Toivo Salonen oli ryhmän filosofijäsen. Lähes kaikki ryhmän jäsenet olivat tutustuneet toisiinsa Jyväskylän yliopiston kautta, opiskelujen, opettamisen, ja yliopiston kameraseuran kautta. Jäsenet olivat valokuvaajina pääsääntöisesti itseoppineita. Ryhmän jäsenten valokuvat olivat hyvin erilaisia, sillä jokaisella oli oma erikoisaiheensa ja tapansa ilmentää itseään.

preloading

Kauko

Pekka Helin
1986

preloading

Omakuva no 1

Mikko Hietaharju
1981

preloading

Omakuva no 2

Mikko Hietaharju
1981

preloading

Omakuva no 3

Mikko Hietaharju
1981

preloading

Riku

Pekka Helin
1986

preloading

Venus peilin edessä

Martti Kapanen, Kapa
1988

preloading

Valokuva no 37

Matti Salmi
1986

Luovan valokuvauksen keskus

Valokuvan haarukointia

Luovan valokuvauksen keskus ry perustettiin Jyväskylässä 1989 osana valtakunnallista valokuva-alan jakoa. Yhdistys oli Suomen ensimmäisiä alueellisia valokuvakeskuksia yhdessä Kuopion, Oulun, Tampereen ja Mikkelin vastaavien keskusten kanssa. Aluksi yhdistyksen toimitilat sijaitsivat Galleria Fotokrammissa, joka oli perustettu 1986 Suomen ensimmäisenä kunnallisena valokuvagalleriana. Fotokram nimi tuli sanojen ’foto’ ja ’Kramsunkatu’ yhdistelmästä, sillä galleria sijaitsi Kramsunkadulla vanhassa huvilassa niin sanotussa Karpion talossa. Fotogrammin toiminnasta vastasi Alvar Aalto -museo. Toiminnan siirryttyä Luovan valokuvauksen keskukselle saatiin siihen erillinen rahoitus Jyväskylän kaupungilta.

Yhdistyksen tarkoituksena on alusta saakka ollut edistää valokuvataiteen tunnetuksi tekemistä ja harrastuneisuutta, parantaa valokuvaajien yhteisiä toimintaedellytyksiä ja pitää yllä yhteyksiä sekä kotimaisiin että kansainvälisiin alan taiteilijoihin ja instituutioihin. Luovan valokuvauksen keskus vastaa alueellaan keskisuomalaisen valokuvataiteen edistämisestä. Valokuvakeskus profiloituu näyttely- ja kurssitoiminnallaan nykyvalokuvaan sekä valokuvataiteen ja kuvataiteiden välimaastoon. Jäsenistö koostuu valokuvaajista, valokuvataiteilijoista ja intohimoisista valokuvauksen harrastajista.

Lumo valokuvataiteen triennaali 1989–1995

Valokuvan rajoja tutkimassa

Valokuvataiteen triennaali Lumo, jyväskyläläinen valokuvatapahtuma, on kolmen vuoden välein esitellyt valokuvataiteen sen hetkisiä virtauksia pyrkien samalla kyseenalaistamaan rajoja eri taidemuotojen välillä. Triennaali on järjestetty vuosina 1989–2004 ja näyttely on koonnut Jyväskylään sekä suomalaisia että ulkomaalaisia valokuvataiteentekijöitä ja -harrastajia. Lumo on esittelyt aina sen hetkistä uutta valokuvataidetta, mutta myös pitkänlinjankuvaajia. Kutsunäyttelyihin on pyritty saamaan kansainvälisiä, tunnettuja ja maineikkaita valokuvataiteilijoita, jotka eivät ole aikaisemmin vierailleet Suomessa tai Jyväskylässä.

Näyttelyiden järjestäjänä toimi Alvar Aalto museo ja Luovan valokuvauksen keskus. Lumon kuraattoreina toimivat Martti Kapanen, Mikko Hietaharju, sekä Alvar Aalto museosta Marketta Mäkinen ja Raija Partanen. Kapanen ja Hietaharju olivat tulleet aiemmin tutuiksi valokuvataiteeseen ja filosofiseen pohdiskeluun keskittyvästä Fotogenesis -lehdestä ja heidät tunnettiin niin sanotun ’Fotogenesis –ryhmän’ jäseninä. Ryhmä oli valokuvauslehdellään muuttanut suhtautumista suomalaiseen taidevalokuvaukseen Keski-Suomesta käsin, ja heille oli myönnetty valtionpalkinto edistyksellisestä työstään 1984. Valokuvataiteen arvostuksen lisääntyessä 1980-luvun loppupuolella, katsottiin Lumo -triennaalille olevan kysyntää. Vuodesta 1998 lähtien näyttelyn toisena järjestäjänä on toiminut Jyväskylän taidemuseo.

Vuosina 1989–1995 Lumo triennaali järjestettiin kolme kertaa 1989, 1992 ja 1995. Jokaisella triennaalilla oli oma teemansa. Ensimmäisen Lumon peruskysymys oli ”tarvitaanko rajoja, vai voiko taide – kuten elämä – noudattaa sisäisen ilmaisun vaatimusta olematta sidottu teknisiin tai muihin ulkokohtaisiin määreisiin?” Seuraavassa Lumossa teemana oli esitellä hyvin ”ei-perinteistä” valokuvataidetta, kolmiulotteisilla ja raameistaan ulos hyppäävillä teoksilla. Ensimmäisessä Lumossa ravisteltiin valokuvan ja taiteen välisiä raja-aitoja, mutta toisessa Lumossa astuttiin näiden rajojen yli. Teemallaan Lumo tuntui kumoavan kaikki ne perinteiset käsitykset, joita valokuvaan liitetään. Näyttely toi selvästi esiin valokuvataiteen suuntauksen, jossa valokuva alkoi muistuttaa yhä enemmän kuvataidetta moniulotteisten ratkaisujensa sekä monipuolisten materiaaliensa ansiosta. Valokuvilla ja sekatekniikalla toteutetut tilateokset olivat visuaalisesti kauniita, mutta myös puhuttelevia. Kolmas triennaali pohti, kuinka menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus saavat kuvallisen muodon, millä tavoin taiteilijat valokuvan keinoin kommentoivat historiaa ja nykyhetkeä, ja millaisena he näkevät tulevaisuuden. Näyttelyn teema johdatti pohtimaan yksilöllistä ja kollektiivista tajuntaa. Lumo halusi herättää kysymyksiä, kuka minä olen? mistä minä tulen? mihin minä menen? Rajojen haastaminen toimi triennaalin kantavana ideana. Triennaaliin osallistui kuvataiteilijoita, joiden luonnehdittiin kaatavan raja-aitoja valokuvauksen ja muiden kuvataiteiden välillä. Valokuvat kommentoivat yhteiskunnan ongelmia, kuten rasismia, hyökäten samalla modernistista taidevalokuvan systeemiä vastaan.

Aikaa myöten Lumo näyttelynä vahvisti asemiaan kansallisesti merkittävänä valokuvataiteen tapahtumana. Näyttelyistä muodostui vuosi vuodelta laveampia ja näyttävämpiä, sillä myös Alvar Aalto -museo panosti kasvattamalla näyttelyn budjettia.  Näyttelyyn osallistuvien ulkomaalaisten taiteilijoiden mukana tapahtuman maine levisi myös maan rajojen ulkopuolelle. Lumon avulla nähtiin Jyväskylän ennen pitkää pääsevän maailmanlaajuiseen valokeilaan – ainakin joka kolmas vuosi.

preloading

Eroksen kyyneleet

Salvatore Puglia
1994

preloading

Snowdrops

Jan van der Horn
1989

preloading

Sotakoneet

Wojciech Prazmowski
1994

Janina Haapakangas, Jaana Oikari

Lähteet

  • Jyväskylän yliopisto. Yleisöluennot. Lehtori Ilkka Keskisen jäähyväisluento. https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/05/lehtori-ilkka-keskisen-jaahyvaisluento-37-vuotta-uimahousuissa (13.11.2019)
  • Keski-Mäenpää, Henna: Ryhmän toiminta ja tavoitteet suomalaisen valokuvataiteen 1980-luvun kontekstissa. Proseminaarityö. Jyväskylän yliopisto. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Taidehistoria. Syksy 2015
  • Komppa, Jukka: Fotokram on vielä kiinni, koska sen isäntä vaihtuu. Luovan valokuvauksen keskus saa toimitilat. Keskisuomalainen 9.1. 1990
    http://www.luovake.fi/. 18.10.2019
  • Mänttäri, Jarkko: Jyväskylä tärkeä valokuvakaupunki. Kansan Uutiset 14.1.1988
  • Mänttäri, Jarkko: LUMO ravisteli raamit kuvista. Kansan uutiset 11.9.1992
  • Nuutinen, Eeva: fotogenesis luo elämyksiä. Helsingin Sanomat 6.9.1984
  • Partanen, Jukka: Galleria Fotogram. Toimintakertomus 1989.
  • Runonen, Carmen: Matkoja muistiin. Länsi Savo 28.9.1995
  • Salon seudun sanomat: Valokuva lähenee kuvataidetta. Salon seudun sanomat 6.9.1992
  • Seppänen, Janne: Kun kuvataide adoptoi valokuvan. Aamulehti 24.9.1989
  • Uimonen, Anu: Kuvat kulkevat muistin matkassa. Kansainvälinen Lumo’95 –valokuvatriennale tarkastelee ajan ulottuvuutta
    kuvassa. Helsingin Sanomat 30.9.1995
  • Uusitorppa, Harri: Jyväskyläläinen Fotogenesis. Ryhmä, joka käänsi kameran itseen päin. Aamulehti 16.7.1984.
    YLE Uutiset: Matti Salmen valokuvanäyttely dokumentoi viittä vuosikymmentä. YLE Uutiset 8.10.2016. https://yle.fi/uutiset/3-9216957 (13.11.2019)
LUMO näyttelyihin liittyvät julkaisut
  • Partanen, Raija (toim.): Lumo ’89. Valokuvan rajat. Alvar Aalto -museo 1989
  • Partanen, Raija (toim.): Lumo ’92. Kuva tilassa – tila kuvassa. Alvar Aalto -museo 1992
  • Partanen, Raija (toim.): Lumo ’95. Muisti – Ajatus – Toive. 3. kansainvälinen valokuvataiteen triennaali. Alvar Aalto- museo 1995