logo

Taidekokoelma syntyy kuin palapeli

Taidekokoelma syntyy kuin palapeli

Jyväskylän kaupungin taidekokoelmat 1975–1998

1970-luvulta lähtien yhteiskunta alkoi yhä enemmän suunnitella ja rahoittaa kulttuuritointa. Taide- ja kulttuuritoiminnan infrastruktuuria vakiinnutettiin ottamalla taide- ja kulttuurilaitoksia julkisen hallinnon piiriin tai luomalla yksityisille laitoksille aikaisempaa vahvempia rahoitusrakenteita. Kulttuuria ryhdyttiin demokratisoimaan, mikä johti kulttuuritoimen hallinnolliseen uudistamiseen.

Jyväskylään perustettiin 1977 kulttuurilautakunta vastaamaan kunnan kulttuuritoiminnasta. Kulttuurilautakunnan kuvataidejaosto päätti taidehankinnoista siten, että Alvar Aalto -museon hankintatyöryhmä valmisteli hankintaehdotukset, joiden esittelijänä toimi Alvar Aalto -museon johtaja. Julkisiin rakennuksiin liitetty prosenttiperiaate, tai Jyväskylässä voidaan puhua kiinteistöhankinnoista, tuli voimaan Jyväskylässä vuonna 1975. Sen mukaan kaupungin rakennushankkeiden yhteydessä tuli hankkia kaupungin julkisiin rakennuksiin myös taidetta.

Kuvataidejaosto lakkautettiin 1989 ja Jyväskylän kaupungin kuvataide- ja kiinteistöhankinnat siirtyivät suoraan kulttuurilautakunnan tehtäväksi. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että Alvar Aallon -museon asiantuntijat ja johtaja päättivät taidehankinnoista. Uuden käytännön myötä enää ei ollut kaupungin luottamuselintä, joka seuraisi taidehankintoja ja ottaisi kantaa mahdollisiin epäkohtiin esimerkiksi taidehankintamäärärahojen pienentämiseen tai julkisten rakennusten kiinteistöhankintojen vähenemiseen. Samalla Alvar Aalto -museon henkilökunta menetti suoran yhteyden kaupungin kulttuurielämästä kiinnostuneisiin luottamushenkilöihin. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin taidekokoelmien taidehankintamääräraha poistettiin vuonna 1991 Alvar Aalto -museon talousarviosta. Onneksi hankintaraha lisättiin jo seuraavan vuoden talousarvioon.

Taidehankintasuunnitelmiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1980-luvulla. Keskisuomalaisen taiteen lisäksi taidehankintojen yhdeksi painopistealueeksi tuli taidegrafiikka. Painotukseen oli syynä lähinnä kolme seikkaa: Alvar Aalto -museolle deponoitiin 1981 Suomen Taidegraafikot ry:n kokoelma, Jyväskylässä aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen kunnallinen grafiikan työpaja 1978 ja 1975 Alvar Aalto museo yhdessä Suomen Taidegraafikot ry:n kanssa alkoi järjestää joka kolmas vuosi kansainvälisen Graphica Creativa -näyttelyn.

Suunnitelman mukaan valtakunnallisen taiteen osalta tuli erityisesti painottaa teosten dokumentointia ja teosten sijoittamista kaupungin julkisiin tiloihin. Kansainvälistä huipputaidetta tuli hankkia vain hyvin harkitusti, mutta jo hankintamäärärahan pienuus rajoitti näitä hankintoja. Eri vuosina hankintojen painotus vaihteli näyttelyiden mukaan. Alvar Aalto -museon näyttelyohjelma, taidehankinnan periaatteet ja taidekokoelmat muodostivat kokonaisuuden, jotka toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa.

Jyväskylän kaupungin taidekokoelmat saivat vuonna 1961 valmistuneesta Keski-Suomen museosta säilytystilat ja teokset luetteloitiin. Tosin museon tiloihin sijoitettiin vain kokoelman arvokkaimpina pidetyt teokset, suurin osa teoksista oli edelleen sijoitettuina kaupungin hallintokunnissa. Alvar Aalto -museon kuvataideosaston hoitoon kaupungin taidekokoelmat siirtyivät vuosina 1979–1982. Jyväskylän taidemuseo perustettiin vuonna 1998 Alvar Aalto -museon kuvataideosaston luomalle perustalle.

Jyväskylän kaupungin taidekokoelmalle luotiin 1980-luvulla hyvät hankintaperusteet, joiden toteuttamisen tosin estivät varsinkin 1990-luvun alussa pienenevät hankintamäärärahat. Esimerkiksi Lumon ja Graphica Creativan kaltaisista kansainvälisistä näyttelyistä ei aina pystytty ostamaan nimekkäimpien taiteilijoiden parhaita teoksia niiden kalleuden vuoksi. Kaupungin kokoelmiin on pyritty hankkimaan keskeisiltä keskisuomalaisilta taiteilijalta teoksia. Alueellinen taide onkin kokoelmissa hyvin edustettuna, mutta usein nuorten, vastavalmistuneiden taiteilijoiden teoksia on jäänyt hankkimatta.

Jyväskylän kaupungin taidekokoelma on taidegrafiikan osalta hyvin ainutlaatuinen Suomessa, sillä jo vuodesta 1974 lähtien grafiikka on ollut yksi kokoelman painopisteistä. Valtakunnallisen nykytaiteen suhteen kokoelmasta löytyy hienoja esimerkkejä, mutta jälleen vähäisten hankintamäärärahojen vuoksi hankitut teokset ovat usein taiteilijoiden vähäarvoisempaa tuotantoa.

Julkisen taidekokoelman keräämiseen vaikuttavat hankintamäärärahat ja kokoelmaohjelman mukaiset hankintaperiaatteet. Ylenmääräinen ja tiukkalinjainen hankintaperiaatteiden noudattaminen tekevät taidekokoelmasta kuitenkin liiankin turvallisen ja kuivakkaan. Taidehankintatyöryhmän asiantuntemus sekä esteettinen maku ja intuitiivinen rohkeus luovat yksilöllisen ja merkityksellisen kokoelman.

Jaana Oikari

Lähteet

  • Castrén, Hannu: Kokoelmat go go. Hermolla. Nykytaidetta Jyväskylän kaupungin kokoelmista. Alvar Aalto -museon taidenäyttelyn 9.5.–8.6.1986 esite.
  • Castrén, Hannu: Kokoelma on visioiden kultakaivos. Partanen, Raija: Visio. Jyväskylän kaupungin taidehankinnat 1986–1988. Alvar Aalto museon taidenäyttelyn 23.4.–28.5.1989. esite.
  • Castrén, Hannu: Kokoelma syntyy kuin palapeli. Keskisuomalainen 22.11.1993
  • Jylhä, Ulla: Kuvataide ei kuulu kansalle. Partanen, Raija: Visio. Jyväskylän kaupungin taidehankinnat 1986–1988. Alvar Aalto -museon taidenäyttelyn 23.4.–28.5.1989. esite.
  • Jyväskylän kaupungin kokoelmista. Alvar Aalto museon taidenäyttelyn 9.5.–8.6.1986 esite.
  • Jyväskylän kaupungin taidekokoelmien hankinnat 1992.
  • Oikari, Jaana: Jyväskylän taidemuseon kokoelmapoliittinenohjelma, 2016.