Silja Rantanen (s. 1955)

Käsitteellistä maalausta

Silja Rantanen oli vakiinnuttamassa käsitteellistä ajattelua suomalaiseen maalaustaiteeseen 1980-luvulla. Hän tutkii erilaisia syvyysilluusioita ja kolmiulotteisten muotojen muuttumista maalauksissa kaksiulotteiseksi. Rantanen katsoo asioita monesta näkökulmasta ja havainnoi taidetta sekä maailmaa eri kulttuurien ja symbolien välityksellä.

Rantasen 1980-luvun maalaukset kantavat monia postmodernin kuvan tunnusmerkkejä: viittauksia, lainauksia ja sitaatteja. Kuva syntyy kommenttina olemassa oleviin taideteoksiin, arkkitehtuuriin ja kulttuurihistoriaan. Innoittajina ovat toimineet erityisesti varhaisrenessanssin tunnetut rakennukset ja taiteilijat, kuten firenzeläinen Giotto (1266–1337).

Käsitteellisen prosessin jäljittäminen on kuin salaisuuden etsimistä, sipulin kuorimista kerros kerrokselta. Maalauksissa kiehtoo mystinen tunnelma ja hiljaisuus. Ne ovat usein lähes neutraaleja ja anonyymejä. Ovatko maalaukset täysiä vai näennäisen tyhjiä, pelkän taustan kaltaisia? Tasaiset ja lähes yksiväriset pinnat voi nähdä tiloina.

Itämaisissa mietiskelykuvissa Rantasen värienkäyttö korostaa maalausten aistinautintoja ja suhdetta subjektiiviseen ruumiiseen. Tantra-öljyliitutyön (1987) punainen kenttä sisältää positiivista energiaa, jota alareunan vaalealle pohjalle maalattu symboli, joka on mahdollista tulkita chakraksi, korostaa. Moniselitteinen tantra on hindulainen ja buddhalainen esoteerinen filosofia ja menetelmä minuuden asettamien rajojen ylittämiseksi. Tantra liitetään myös seksuaalisuuteen, jota 1980-luvulla kuvataiteessa käsittelivät usein feminismistä ja psykoanalyysistä kiinnostuneet taiteilijat. Samalta vuodelta 1987 on Tantran rinnakkaisteos Huoletta (Sans soucis).

Silja Rantanen opiskeli 1974–1976 Espoon Teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtiosastolla ja 1976–1980 Suomen Taideakatemian koulussa maalauslinjalla. Rantanen oli Kuvataideakatemian lehtorina 1983–1990 ja vs. professorina Kungliga högskolansissa Tukholmassa 1994–1995. Hän toimi Kuvataideakatemian maalaustaiteen professorina 2009–2015 ja väitteli kuvataiteen tohtoriksi 2014.

Seija Heinänen

Lähteet

• Kivirinta, Marja-Terttu; Rossi, Leena-Maija 1991. Koko hajanainen kuva. Suomalaisen taiteen 80-luku. WSOY, Porvoo.
• Kuusamo, Altti 2003. Silja Rantasen varhaistyöt teoksessa Pinx. Maalaustaide Suomessa. Siveltimenvetoja. Toim. Helena Sederholm et.al. Weilin & Göös, Porvoo.
• Peltonen, Riina 2008. Silja Rantanen teoksessa Tuhlaajapojan paluu. Suomalaista ja pohjoismaista nykytaidetta Swanljungin kokoelmasta. Toim. Anne-Maj Salin ja Riina Peltonen. Kuntsin modernin taiteen museon julkaisuja 4. Vaasa
• Valjakka, Timo 1993. Kuva-aihe, aihe ja varsinainen aihe teoksessa Sija Rantanen. Vuoden taiteilija. Toim. Ilona Anhava. Helsingin juhlaviikot ja Taidehalli, Helsinki.