Sakari Marila (s. 1945)

Yhteiskunnallista realismia

Suomen yhteiskunnallinen tilanne oli 1960– ja 1970-luvun vaihteessa otollinen kulttuurielämän aktiivisten toimijoiden politisoitumiselle. Yleinen radikalisoituminen johti vähitellen yhä enemmän vasemmalle. Yhteiskunnallinen realismi ei ollut varsinaisesti tyylisuunta vaan asenne- ja arvomaailma, joka kuvastui teosten aiheista. Suomen taiteessa kuvattiin usein ”ihannetyöläisiä”, koneita, tehtaita ja ihmisen arkea.

Taidemaalari Sakari Marila tunnetaan valoa ja väriä guassin avulla tutkivana värimaalarina. Mutta on hän maalannut 1970-luvulla ajan hengen mukaisesti myös työläiskuvauksia. Aiheet olivat toisinaan yhteiskuntakriittisiä, mutta useimmiten ne kuvasivat ihmisten yhdessä oloa kadulla, toreilla ja kahviloissa. Jyväskylän kaupungin kokoelmiin kuuluu teos Betonimiehet II vuodelta 1978.

Marila maalasi ihmishahmot usein viitteellisesti. Maalauksissa värit hallitsevat pintoja jopa niin, että aiheiden tunnistettavuus saattoi kärsiä. Hän kirjoitti vuonna 1979 Taide-lehdessä: ”Väri on ollut minulle aina tärkeä, se on maalauksessa niin tärkeä elementti, vaikuttaa niin voimakkaasti, että vaikka tekeekin esittävää taidetta niin väristä voi tulla itseisarvo, joka hajottaa koko motiivin. Sisältö jää ikään kuin alakynteen.”

Marila opiskeli 1967–1970 Suomen Taideakatemian koulussa ja 1970–1971 Firenzen Accademia di Belle Artissa. Taiteilijan työnsä rinnalla hän toimi Taideteollisessa korkeakoulussa opetus- ja hallinnollisissa tehtävissä 37 vuotta.

Seija Heinänen

Lähteet

• Ilvas, Juha 1989. Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa. WSOY, Porvoo.
• Sarje, Kimmo 1991. Realismi ja utopiat. Yhteiskunnallinen realismi Suomen 1970-luvun kuvataiteessa. Harkonmäki-kokoelma, Harkonmäki Oy, Helsinki.
• Marila, Sakari. ”Katselen maailmaa nyt välillä mustavalkoisena”. Taide 5/1979.