Kimmo Kaivanto (1932–2012)

Kiteytettyjä kannanottoja

Taidemaalari, kuvanveistäjä, graafikko ja piirtäjä Kimmo Kaivanto tunnetaan luontoaiheista ja yhteiskunnallisesti kantaaottavista teoksista. Hän teki myös julisteita, levynkansia, lavastuksia ja kuvituksia sekä monumentaaliteoksia ja teoksia julkisiin tiloihin.

Kaivannon uran figuratiivinen vaihe kesti noin vuoteen 1960, minkä jälkeen seurasi informalistinen kausi. Tunnepitoinen, luonnonilmiöihin pohjautuva informalismi oli hänelle luonteva tapa ilmaista itseään. Kaivanto koki yhteiskunnallisen heräämisen osallistuessaan Suomen edustajana vuoden 1968 Venetsian biennaaliin, joka muuttui mielenosoitusten näyttämöksi. Taustalla olivat Vietnamin sota, vuoden 1968 Pariisin opiskelijamellakat ja Tšhekkoslovakian miehitys.

Kaivannon tunnetuimmat maalaukset, Kun meri kuolee I ja II (1969 ja 1973), muistuttavat ympäristötuhon uhasta ja vesien saastumisesta. Näyttelyssä esillä oleva serigrafia Väylä (1978) käsittelee samaa teemaa. Kuva-ala täytyy lumpeenlehdistä etualalta aina kaukaiseen horisonttiviivaan saakka. Kyse on kauneudesta, joka pitää sisällään tuhon ainekset. Teos viittaa lannoitusfosfaattien ja teollisuusjätteiden rehevöittämään, happikuolemaa lähestyvään veteen. Väylä-teoksessa näkyy myös reimari, joten paikalla oli aiemmin syvä vesi ja ehkä myös laivaväylä. Reimari on eräänlainen hautamuistomerkki, risti vailla poikkipuuta.

Metaforinen kuva, umpeenkasvanut järvi, edusti koko maailman ympäristöongelmien tilaa. Kantaaottavuus, selkeä sanoma ja iskevä visuaalinen ilme tekivät lummeteoksista ympäristökysymyksiä koskeneen keskustelun tunnuskuvan Suomessa. Kaivanto loi omaa merkkikieltään ja esitti näkemyksensä mietelauseen tapaisina pelkistettyinä kuvina ja teoksina. Aforistinen iskevyys ja kuvakieli ovat monitulkintaisia. 1980-luvun jälkeen Kaivannon teokset muuttuivat ilmaisultaan ekspressiivisemmiksi ja sisällöltään henkilökohtaisimmiksi.

Kimmo Kaivanto suoritti 1950 Aukusti Tuhkan metalligrafiikan kurssin ja opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa graafisella linjalla 1953–1954.

Seija Heinänen

Lähteet

• Hjorth-Röntynen, Anna (toim.) 2017. Kimmo Kaivanto. Sara Hildénin taidemuseon julkaisuja 99. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere.
• Lintinen, Jaakko 1982. Kimmo Kaivanto – sininen ajattelija teoksessa Kimmo Kaivanto. Vuoden taiteilija. Soili Sinisalo ja Jaakko Lintinen. Helsingin juhlaviikot ja Taidehalli, Helsinki.
• Loimaala, Päivi (toim.) 1992. Kimmo Kaivanto. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere.
• Sinisalo, Soili 2004. Kaivanto, Kimmo. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. (viitattu 21.10.2019)