Jaakko Valo (s 1954)

Realismia, rakentamista ja rauhaa

Jaakko Valo aloitti uransa taidemaalarina ja pitää itseään vieläkin maalarina, vaikka on nykyisin keskittynyt etupäässä veistotaiteeseen. Hän on luonnehtinut uransa perustuvan kolmeen linjaan: realismi, rakentaminen ja rauha. Voittaessaan kansakoulun henkisen kilpailun ensimmäisen palkinnon teoksellaan Satulinna, hänen opettajansa oli kommentoinut työtä:

”… eihän toi Jaakon Satulinna niin mielikuvituksellinen ole, mutta se on hyvin tehty…”

Jaakko Valon mukaan lause kuvastaa edelleen hyvin hänen tekemistään. Työskentelyssään hän arvostaa kädentaitoja ja tekemisen jäljen siisteyttä. Teoksia tehdessään hän käyttää mielellään teknisiä apuvälineitä, joiden avulla hän pyrkii häivyttämään teoksistaan mahdollista kädenjälkeä. Taiteilijan työskentelytapa on kurinalainen, vaikka materiaalien käytössä hän on omaksunut estottomuuden.

Muutettuaan Jyväskylään 1977 Jaakko Valo tutustui taiteilija ja Dimensio –ryhmän perustaja Unto Hämäläiseen, jota hän pitää taiteilijoista suurimpana vaikuttajanaan. Hämäläisen ansiosta hän hakeutui Dimensio –ryhmään. Jaakko Valon tekemässä taiteilijamuotokuvassa vuodelta 1980 Unto Hämäläinen korjaa näyttelyssä olevaa Karvamato-teostaan. Taustalla näkyy Jaakko Valon Syyskesän maanantai -maalaussarjan teoksia.

Jaakko Valo on lähes koko tuotantonsa ajan käsitellyt sodan ja rauhan teemaa. Hän on 1980-luvun alusta lähtien varioinut Ihmisohjus -aihetta eri menetelmillä ja materiaaleilla. Vähitellen ihmisohjus alkoi muistuttaa sarjakuvahahmoa, sota-aiheisten näyttelyiden leikkisän tuhoisaa maskottia. Vuoden 1995 pronssiin valamana versiona se muistuttaa jo korua. Kaikessa esteettisyydessään ja yksinkertaisuudessaan Ihmisohjuksessa paljastuu nykyaikaisen sodan olemus, itsemurhaiskuissa ihminen tuhoutuu ohjuksen mukana.

Jaakko Valon mukaan taidetta ei pidä arkipäiväistää, mutta sen tarjonta kylläkin. Hän halusi tuoda ”hurjan isot teoksensa” lähelle ihmisten elämänpiiriä toteutettuina kaupungin kerrostalojen seinämaalauksena. Rakennuksen, ympäristön ja seinämaalauksen esteettinen sointuvuus muodostui tärkeimmäksi päämääräksi. Sen seurauksena Jaakko Valo keskittyi lähes kymmenen vuoden ajan seinämaalauksiin.

Käsityöläisyyden ja rakentamisen ammattilaisten arvostaminen näkyy siinä, että julkisia veistoksia tehdessä Jaakko Valo on käyttänyt esimerkiksi ammattipuuseppien, betoninvalajien ja hitsareiden ammattitaitoa hyväkseen niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi Mattilanniemessä sijaitsevan betoniveistoksen Weimar-Chicago ovat valaneet betoninvalajat HB Betoniteollisuudesta.

Jaakko Valo vietti lapsuutensa Kaustisten kirkonkylässä. Valon suvussa on aina ollut kansanmuusikoita ja kädentaitajia, joten myös Jaakon isä oli rakennusurakoitsija ja kansanpelimanni. Musiikki ja taide olivat myös Jaakko Valon lapsuuden tärkeimmät harrastukset. Edelleenkin hän on omasta mielestään parempi laulajana kuin piirtäjänä.
Valo suoritti oppivelvollisuutensa loppuun kansalaiskoulussa, josta jatkoi opintoja Keski-Pohjanmaan opistossa Kälviällä. Siellä hän opiskeli yhteiskunnallisten aineiden lisäksi kahden vuoden ajan kuvataidetta opettajanaan kuvataiteilija Tauno Timosaari, jonka innoittamana Jaakko Valo hakeutui opiskelemaan Lahden taidekouluun 1972–1976. Opiskeluajaltaan Lahden taidekoulussa Jaakko mainitsee opettajansa Esko Tirrosen, joka vaikutti fotorealistisen tekniikan omaksumiseen ja materiaaliopin opettaja Olavi Lanun, joka innosti opiskelijoita erilaisiin materiaalikokeiluihin. Jo ennen Kälviän opistoa Kokkolan kuvataideleirin ohjaajien, Kari Jylhän ja Lars Gunnar Nyströmin oppeja taiteilija mainitsee seuraavansa edelleen.

Jaana Oikari

Lähteet

• Nousiainen, Kirsi, Pietarinen, Piia: Jaakko Valon haastattelu 23.5.2012
  Jyväskylän taidemuseon arkisto
• Castrén, Hannu, Valo, Vesa Tapio: Jaakko Valo – kuvanrakentajan manifesti. Minerva Kustannus Oy. 2004.